Joulukuussa on joulu. Silloin tulee joulupukki ja on lunta.

Näin tokaisi meidän isompi tonttu aamupalalla.
Toivottavasti tuo viimeinenkin kohta pitäisi paikkansa.

Joulunodotus on siis käynnistynyt.
Tyttö odottaa joulua jo melko malttamattomana. Itse olen vielä ihan rauhallinen.
Pienimmäinen ei moisesta vielä mitään ymmärrä ja mies on ihan yhtä neutraali joulun suhteen kuin kaikkien muidenkin juhlien. Tosin mies on tänäkin jouluna töissä, joten ymmärtäähän tuon.

Tyttö on kaivanut tonttulakkinsa jostain esiin ja on nyt jokusen päivän kulkenut se päässään.
Kovasti on miettinyt joulupukkia.
Miten joulupukki löytää kaikkien lasten luokse? Löytääkö se varmasti meille? Tietääkö joulupukki mistä voi ostaa luistimet?

Viimejouluna meillä kävi joulupukki ensimmäistä kertaa. Miehen äiti halusi joulupukiksi tekeytyä ja tyttöhän tunnisti mumminsa heti joulupukin vaatteiden alta. Kolmevuotiaana!
Tuo on meillä myös vähän päänvaivaa tuottanut. Miten toimia tänä vuonna.
Mies ja tyttö olivat kuitenkin tulleet siihen lopputulokseen, että on olemassa oikea joulupukki. Joulupukki ei kuitenkaan ehdi millään kaikkien lasten luokse.
Joulupukki tuo kaikille lapsille lahjat, mutta joku muu sitten esittää joulupukkia.
Tuo viime jouluinen pukki oli kuitenkin tytöstä tosi hauska juttu. Joulupukin paljastuminen mummiksi ei tyttöä haitannut ollenkaan, ja tänä vuonnakin tyttö haluaa että mummi-joulupukki tuo lahjat!

Itse olen hankkinut vasta yhden joululahjan. Ja sekin tuli kirjakerhosta suoraan kotiin. Kun oli kuukauden kirjana. Muuten on lahjat vielä hankkimatta.
Mutta eipä se haittaa. On oikeastaan vain yksi lahja joka on välttämättä ostettava; tytölle luistimet.
Tänä vuonna aion ostaa muutenkin melko vähän lahjoja.
Rakastan antamista, mutta en halua opettaa tytölle, että joulu on pelkkää lahjojen saamista.
Haluan , että tuo osaisi arvostaa kaikkea saamaansa. Enkä tiedä toteutuuko se kun lahjoja on läjäpäin. Kun ne "tyhmimmät" lelut (tai vatteet) heitetään heti käsistä pois ja odotetaan vain niitä parempia...
Minulle joulu on kuitenkin ennenkaikkea yhdessäoloa. Se on aika rauhoittua ja nauttia rakkaiden ihmisten läheisyydestä.
Silloin ollaan kiitollisia siitä mitä on.

Olen myös saanut hullun ajatuksen siitä, että aion tehdä suuren osan lahjoista itse.
Pää onkin täynnä mitä mahtavampia ideoita siitä, mitä kaikkea teen.
Ideoita siis on, mutta taitoa ei niinkään!
Kun jostain innostun, niin silloin innostun. Silloin tehdään vaikkein niin osattaisikaan :D
Iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan olen kaivanut kutimet tai ompelukoneen esille. Neulonut ja ommellut. Suunnitellut. Kokeillut. Purkanut. Yrittänyt uudestaan. Kironnut. Välillä jo vähän itkuakin tihrustanut.
Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksikin.
Ne ovat kotitekoisennäköisiä eikä jälki ole todellakaan kuin ammattilaisella.
Mutta ovat ne ainakin rakkaudella ja ajatuksella tehtyjä.
Tyttö on myös alkanut tekemään lahjoja isovanhemmilleen.

Eilen leivoimme pipareita ja laitoimme jouluvalot isoon lasipurkkiin.

Muuta emme ole vielä tehneetkään. Joulukortitkin on vielä suunnitteluasteella.
Mutta onhan tässä vielä aikaa. Onhan?

Piparit;
400 g voita
6 rkl siirappia
3 tl soodaa
4 tl kanelia
1 tl neilikkaa
3 munaa
400 g sokeria (vähän alle 5 dl)
900 g jauhoja (noin 15 dl)

Taikinasta voi leipoa heti pipareita.
Leipominen on kyllä helpompaa jos takinan antaa seistä muutaman tunnin jääkaapissa.
paista 200-225 asteessa noin 5-10 minuuttia.

Ovat herkullisimpia pipareita mitä olen koskaan maistanut!