Kolme yötä jouluun

Pieni tyttö hipsutteli makuuhuoneeseen aamulla ennen viittä.
Oli jo käynyt avaamassa joulukalenterinsa.
Kuiskutteli (tällä kertaa onneksi vain kuiskaili) oven raossa ja yritti herätellä.
Kehottelin tyttöä menemään takaisin nukkumaan. Vielä E I ole aamu.
Suostui lopulta jatkamaan uniaan, meidän välissä.
Seuraavat kaksi tuntia torkuin pieni mies tississä kiinni ja tytön varpaat melkein suussa.

Kolme yötä enää jouluun on. Onneksi.
Tyttö on nyt joulukuussa heräillyt joka ikinen aamu tuntia tai kahta aikaisemmin kuin normaalisti.
Uskon sen johtuvan joulukalenterista.
Kun hieman havahtuu hereille, muistaa heti kalenterin. Ja toki se on heti mentävä tarkistamaan. Vaikka kello olisi viisi aamulla!

Hyvin tuo kuitenkin jaksaa. Koko päivän touhuta. Illalla tosin sammuu kerrasta. Ei jaksa yhtään vetkutella ja hyvä niin!

Pieni mies tuolla hakee sängyssään unta.
Laulaa unilauluaan, kolistelee sängyn pinnoja ja heiluttelee verhoja.
On repinyt sukat pois jaloistaan ja maistelee varpaitaan.
Taas terveenä nukahtaa monesti itsekseen.

Tällä viikolla pieni mies saa ensimmäisen kerran muutakin ruokaa kuin tissimaitoa.
Viime viikolla oli neuvola. Painoa oli tullut lisää vain vähän, johtuen kuitenkin suureksi osaksi sairastamisesta. Silloin pieni mies kun söi viikon verran tosi huonosti.
Ja koko ajan tuo on liikkeessä. Vaikka ei vielä eteenpäin pääsekään.
Lattialla pyörii ympyrää. Seuraa muiden puuhia ja kääntyilee sinne, missä tapahtumat ovat. On hirmuisen utelias ja katselee maailmaa silmät pyöreinä.
Jalat sätkivät koko ajan hirmuisesti ja pylly nousee. On huvittavan näköinen. Kova kiire olisi, mutta kädet eivät ymmärrä tulla liikkumiseen mukaan.
Hymy kuitenkin koko ajan huulillaan. On se niin hauskaa paikallaankin!

Neuvolassa sovittiin, että aloitellaan kiinteitä hiljalleen. Lykkäsin aloittamista vielä jokusella päivällä. Ja nyt se olisi sitten edessä.
Olo on ihan haikea. Kun oma pieni on jo niin iso, että tarvitsee muutakin kuin vain äidinmaitoa.
Esikoisesta ei ollut tälläistä oloa. Silloin oli vain niin hienoa kun sai antaa jo muutakin. Ja olihan sitä täysimetystä takanakin jo puoli vuotta.
Tämän toisen lapsen kohdalla on moni asia niin erilailla. Tämän haluaisi pitää vauvana vielä pitkään. Ei haluaisi, että hän kasvaa niin nopeaan. Kun hän on meidän vauva. Meidän "viimeinen" vauva.

(Pitkä hoikkeliini oli 5 kk neuvolassa 7 470 g ja 69.5 cm. Sisko oli samanikäisenä sentin pidempi ja reilun kilon painavampia :D)