Tyttö ei ollut niitä oikein ehtinyt aiemmin avatakaan.
Kun on ollut niin paljon kaikenlaista.
Mutta eilen avasi.
"Äiti tehdäänkö yhdessä sitä minun puuhakirjaa?"
Ja niin me teimme.
Tyttö oli innoissaan. Teki kaikki tehtävät. Kahdesta puuhakirjasta.
Vain väritystehtävät jäivät välistä. Niitä ei malttanut tehdä.
Kun ne olivat niin helppoja.
Eilen tyttö tuli myös yksi joulupukilta saatu kirja kainalossaan luokseni.
Olin edellisenä päivänä jutellut tytölle kirjasta. Kuinka itse tykkäsin siitä niin paljon lapsena. Että haluaisin sitä jo päästä tytölle lukemaan.
Nyt tuli se kainalossaan luokseni;
"Haluaisin jo lukea tätä kirjaa. Tätä mitä sinäkin lapsena luit. Luetaanko?"
Ja kun poika saatiin päiväunille, niin sitten se luettiin.
Yksi ihana tarina Kesäkummun Marikista ja Liisasta.
Se oli ihana. Meistä molemmista.
Mutta luulen, että äidistä vielä vähän enemmän.
Tällä viikolla päättyi joululomat.
Baletti alkoi eilen. Tai jatkui. Joululoman jälkeen.
Tyttö oli iloinen. Vaikka vähän arastuttikin. "Vähän jännittää kun ei olla nähty toisiamme niin pitkään aikaan." Totesi tyttö balettipukua pukiessaan.
Saatoin ujostelevan tytön salin ovelle. Siitä meni reippaasti sisälle, opettajalta lainaan saatu tanssinalle kainalossaan.
Niin ihana ja hellyyttävä tyttö.
Huomenna jatkuu kerho.
Arki on alkanut.
Ja se tuntuu niin mukavalta!

1 kommentti:
Täälläkin ollaan innoissaan tästä arjesta. Kuinka Pipalla olikaan kerhoja? Voitaisiin joskus tässä ajella.. kunhan vähän lauhtuisi :)
Onkin jo aikamoinen ikävä :)
Lähetä kommentti