Vuosi 2010, ensimmäinen päivä

Herään siihen kun tyttö huutaa ja kiljuu lattialla.
Olen jo hieman aiemmin havahtunut pojan nyrkkien iskuihin jotka kohdistuivat lähinnä rintoihini.
Torkahdin kuitenkin vielä uudestaan ja seuraavan kerran heräsinkin tytön huutoihin.

Siinä tuo makaa lattialla ja huutaa.
Kiukuttelee, ties mistä alkanut. En tiedä tai en ainakaan muista.
"Älä puhu minulle. Inhoan sinun juttujasi!" "Minulla on kamala nälkä, haluan heti aamupalaa! Tämä on ihan tyhmä päivä. Minä en tykkää teistä enää, tykkään vain itsestäni."
Itkua ja ulvontaa.

En ihan näin ajatellut uuteen vuoteen herääväni.

Lähden pojan kanssa keittiöön.
Mies jää puhumaan tytölle. Miehen olemuskun ei tyttöä ihan yhtä paljon näytä ärsyttävän kuin omani.

Tytön kiukuttelu jatkuu. Taisi nousta hieman väärällä jalalla sängystä. Moista aamua ei ollakaan vielä koskaan ennen koettu. Yleensäkun tuo herää aina niin iloisena!
Mies menee jatkamaan uniaan. Annan tytön kiukuta yksinään.
Yritän lukea lehteä poika sylissäni. Poika suuttuu kun siirrän lehden pois hänen ulottuviltaan. Pieni draamailija.
Hetken päästä tyttö tulee keittiöön. Pyytää anteeksi ja halataan. Jutellaan ja sovitaan.

Aamupala tekee tytölle ihmeitä ja äskeisestä kiukusta ja raivosta ei ole tietoakaan.

Taas pojan mentyä päiväunille leikitään tytön kanssa kotileikkejä.
Jatketaan siihen asti kunnes poika herää.
Sitten leikit vaihtuvatkin prinsessaleikkeihin kun kerran prinssi Uljaskin heräsi päivänokosiltaan!

Herätellään miestä puolenpäivän aikoihin. Mies valittaa pääkipuaan (mikä ei johdu krapulasta koska ei juonut eilen kuin yhden oluen). Jää vielä sänkyyn pötköttämään ja nukahtaa uudestaan.

Keittelen pojalle uutena makuna parsakaalia. Toiveena että se olisi suurempi menestys kuin porkkana. Mutta toiveeksi tuo vain jääkin, sillä vain muutaman lusikallisen poika suostuu syömään ja sitten jo oksentaakin pienesti.
En tiedä mitä tekisin noiden soseiden kanssa. Tuntuu, että kerta kerran jälkeen suostuu vain huonommin syömään. Pitäisikö pitää parin päivän tauko tarjoamisessa vai yrittää vain sitkeästi?!

Tyttö sentään syö eilisestä pastasta loput. Itselleni pyöräytän suikaloitua kaalia öljyssä pannulla. Kuinka hyvältä se maistuukaan eilisen pastakastikkeen kanssa. Paremmalta kuin itse pasta.

Mies nousee sängystä vasta kahden aikoihin. Kertoo, että olo on ollut tosi huono.
Varmasti niin, mutta silti suututtaa.
Olisin halunnut tehdä jotain kivaa yhdessä.

Pakkaan lapset toppavaatteisiin ja painumme pihalle. Pakkasta on tänäänkin 14 astetta.
Poika nukkuu tyytyväisenä vaunuissa.
Tytön kanssa rakennamme lumikasasta linnaa, leikimme piilosta ja menemme lumisotaa.
Ulkona on niin hauskaa, että unohdan suuttumukseni.

Kotiin palaamme punaposkisina ja iloisina.
Mies on laittamassa listoja makuuhuoneen ovenpieleen. Työ jää kesken kun poika jatkaa siellä uniaan.
Keittelen kahvit ja samalla valetaan tinoja. Kun unohdimme sen eilen tehdä.
Tyttö on aivan innoissaan. Valaa lopulta kolme tinaa, kaikista tuli eläimiä.
Noita tuotoksia ihaillaan vielä monta kertaa illan aikana.

Teen makaronilaatikon ja mies leikkii lasten kanssa.
Ruuan jälkeen ajattelin lähteä vielä lenkille, mutta väsymys vie voiton.

Syötän pojan sängyssä ja aterioinnin jälkeen jäädään vielä sänkyyn pötköttelemään.
Lötkötellään siinä pitkästi.
Poika tunnustelee kasvojani. Päästelee ihastuneita kiljahduksia.
Minä silittelen ja suukottelen.
Välillä tyttö tulee omista touhuistaan meidän seuraamme.
Katselen onnellisena sisarusten touhuja.
Siinä ne halailevat ja nauravat. Niin tärkeät toisilleen.
Mieskin liittyy seuraan ja lepäillemme siinä koko perhe kainalokkain.
Kunnes taas mies ja tyttö lähtevät omiin juttuihinsa ja jäämme pojan kanssa kahden.
Voi kuinka väsyttää.

Katson vielä tytön kanssa jonkun lastenohjelman telkkarista ja yritän virkata samalla.
Mies laittaa pojan valmiiksi yötä varten.

Poika leikkii vielä hetken lattialla. Ihmettelee lattialle tippuvaa kuolaa. On huvittavan näköinen. Välillä tiiraa tuota märkää, koko ajan kasvavaa, länttiä läheltä. Ihan läheltä. Sitten nostaa itsensä suorille käsille nähdäkseen tuon mystisen läntin kauempaa! Mistä se siihen ilmeistyi. Kummallista!
Mies maalailee tytön kaapin ovia. Lähden laittamaan pojan tissin kautta unille.

Mies laittaa tytölle iltapalan ja tekee iltapesut.
Luen tytölle iltasadun ja jään vielä hetkeksi makoilemaan tytön viereen. Halitaan ja kerrotaan kuinka paljon rakastetaan. "Ainakin sata kertaa ja tuhat kilometriä!" sanoo tyttö.

Pian molemmat ovat unessa.