Sankari

Se on kivimies.
Ulkona ollessaan se keräilee kiviä. Kulkee kivi kummassakin kädessä. Maistelee niitä. Ihailee. Esittelee muillekin ylpeänä.

Se rakastaa palloja, palikoita, pulloja. Ja kaikkea siskon pientä tilpehööriä.

Se ei jaksa keskittyä kirjoihin. Tosin niitä joskus itsekseen selailee. Tai repii.

Sillä on kamalasti asiaa, mutta muutamaa satunnaista sanaa lukuun ottamatta puhuu yleensä hassusti suhisemalla.

Eilen sen "kummisetä" kutsui sitä apinapojaksi.

Se on kaikesta ihanan aidosti yllättynyt.

Se on äidin poika ja sisko on sen paras kaveri.

Se on lähes aina iloinen ja sen nauru on ihanan herisevää.

Se kiipeilee, ja juoksee nauraen pakoon.

Se työntää autoa lattialla ja pärisee. Tosin se työntää kaikkea muutakin pitkin lattiaa ja toisinaan pärisee silloinkin.

Se hoitaa nätisti vauvanukkeja ja puhuu niille ihanan pienellä hellällä äänellä.

Muutenkin helliessään se pitää ihanaa pientä piipitystä.

Se on sisukas ja nopea.

Se on juuri löytänyt pippelinsä, eikä tahdo saada käsiään irti siitä.
Kurkistelee vaipan sisään ja ihailee sitä.

Se rakastaa vettä ja vedellä leikkimistä.

Se on peloton.

Suuttuessaan se heittäytyy lattialle makuulleen. Ja huutaa lujaa.

Sen ääni on niin luja, että toisinaan se sattuu päähän.

Se on nuuskamuikkunen. Omantiensäkulkija.

Illalla se käpertyy äidin kainaloon. Ja mieluiten se nukkuu kiinni äidin kyljessä.



Voi kuinka onnellinen olen, että saimme hänet elämäämme.

Juhlat oli eilen.
Paljon oli ihmisiä. Oli kuuma ja kova melu.
Sankari seurusteli vuorotellen jokaisen vieraan kanssa.
Meni muiden lasten mukana kuin isompikin poika, kunnes ei enää pysynyt perässä.
Nautti jokaisesta hetkestä. Oli ihan elementissään.
Rakas 1-vuotias!