Pieni pyörii vieressä. Etsii hyvää asentoa. Mihin voisi nukahtaa.
Yrittää syödä, mutta nenä on aivan tukossa eikä pysty kunnolla imemään.
Juttelee. Silmät ovat kiinni.
Iho on kuuma.
Hengistys on raskasta. Ponnistavaa ja ähkivää.
Hyvää asentoa ei löydy. Nukahtaa hetkeksi syliin.
Makoillaan vierekkäin. Poika koskettaa kuumilla pienillä sormilla. Tarkistaa että olen vielä vieressä.
Työntää päänsä kainaloon. Valittelee. Olo on huono.
Lopulta nukahtaa.
Hetkeksi.
Haluaisin vain olla vieressä.
Valvoa pienen unta.
Pieni sairas lapsi, ja äidin halu suojella on valtava.
Se kumpuaa jostain syvältä ja on niin voimakas.
Vaikka sairaus oliskin vain "pieni", helposti hoidettava. Ei mitään vakavaa.
Tunne on silti niin suuri.
Hengitys muuttui lopulta niin hankalaksi, että lähdimme lääkärin kautta sairaalaan.
Aamulla pääsimme kotiin.
Ja poika on melkein oma itsensä.
Sellaisia Tukholman tuliaisia tällä kertaa.
3 kommenttia:
Voi pientä, paranehan pian <3
Juuri luin miten ihana reissu teillä olikaan ollut, mutta harmittava tuliainen kyllä.
Aina on yhtä inhottava katsoa, kun omalla lapsella on hankala olla :(
Pikaisia paranemisia sinne1 <3
Kiitos Sonja ja Ciancia. Raivo on hyvin tervehtynyt ja nyt taas virtaa riittää :D
Lähetä kommentti